Nuorten mielen hyvinvoinnin tukeminen alkaa kotoa
Mielenterveyden kysymykset nousevat yhä useammin keskusteluun, ja syystäkin. Nuorten elämässä on paljon paineita: koulumenestys, sosiaaliset suhteet, harrastukset, ulkonäköpaineet ja jatkuva oman riittävyyden peilaaminen sosiaalisessa mediassa. Kun tähän lisätään maailman tilanteen epävarmuus, ei ole ihme, että moni nuori kokee kuormitusta. Kodilla on tässä kokonaisuudessa merkittävä rooli – se on paikka, jossa mielen hyvinvoinnin perusta luodaan.
Turvallinen arki ja kuulluksi tuleminen
Nuori tarvitsee ympärilleen turvallisuutta, johon hän voi luottaa. Turvallisuus ei tarkoita pelkästään fyysistä suojaa, vaan ennen kaikkea tunnetta siitä, että kotona saa olla oma itsensä. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ovat tärkeitä: kun nuori huomaa, että hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan arvostetaan, hänen itsearvostuksensa vahvistuu. Pienillä asioilla – yhteisillä hetkillä, kysymysten ja ajatusten kuuntelemisella ja jakamisella – voi olla suuri merkitys.
Arjen rytmi ja rajat
Jotta mieli voi hyvin, tarvitsee se tuekseen arjen rytmiä. Riittävä uni, säännöllinen ravinto ja kohtuullinen ruutuaika luovat perustan myös nuoren jaksamiselle. Selkeät rajat ovat välittämisen muoto. Kun aikuinen asettaa rajoja lempeästi mutta johdonmukaisesti, nuori oppii vastuullisuutta ja saa kokemuksen, että häntä suojellaan. Rakkauteen kuuluu siis rajat.
Tunnetaitoja opetellaan kotona
Nuori tarvitsee aikuisen mallia tunteiden käsittelyyn. Se, että kotona saa näyttää myös kiukkua, pettymystä ja surua, on tärkeä oppimisen paikka. Kun aikuinen pystyy sanoittamaan omia tunteitaan ja hyväksymään myös vaikeita tunteita, nuori oppii vähitellen samaa. Tunteiden käsittely on voimavara, joka tukee koko elämänmittaisella matkalla.
Yhteys ja yhteinen tekeminen
Perheen yhteiset hetket eivät vaadi suuria ponnistuksia. Yhteinen ruokahetki, kävelylenkki tai lautapeli voivat luoda kokemuksen yhteenkuuluvuudesta. Tällaisissa hetkissä syntyy luontevasti myös mahdollisuus keskustelulle. Nuoren ei tarvitse aina jakaa kaikkea, mutta tieto siitä, että aikuinen on läsnä ja kiinnostunut, luo turvaa. Omastakin lapsuudesta ja nuoruudesta on parhaiten jääneet mieleen pienet läsnäolon hetket: lauantain saunaillan lettukestit, yhteiset kävelyretket järvellä paukkupakkasten aikaan tai koko perheen siskonpeti täysikuulla olohuoneen lattialla.
Täydellisyyttä ei tarvita
Vanhemman tai huoltajan ei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä riittää. Nuoret hyötyvät enemmän aidosta vuorovaikutuksesta kuin virheettömästä roolimallista. Kun aikuinen pystyy hyväksymään ja näyttämään myös omia inhimillisiä puoliaan, se antaa nuorelle luvan olla epätäydellinen – ja silti arvokas. Kotona annettu perusta kulkee nuoren mukana pitkälle tulevaisuuteen aina seuraaviin tuleviin sukupolviin asti.
