Työnhaku ja itsetunto – miksi hylkäys tuntuu niin henkilökohtaiselta?
Uuden työn hakeminen on tänä päivänä harvoin nopea tai suoraviivainen prosessi. Haastavassa työllisyystilanteessa hakemuksia lähtee usein kymmeniä, joskus satoja, ja palautetta tulee vain harvoin. Valitettavan usein vastaus on hylkäys, joskus täysi hiljaisuus. Jokainen tällainen kokemus voi tuntua kuin pieneltä iskulta itsetunnolle – herää kysymyksiä riitänkö, olenko tarpeeksi hyvä, miksi en saanut paikkaa?
On tärkeää tunnistaa nämä tunteet ja niiden vaikutus. Se ei ole merkki heikkoudesta, vaan ihmisyydestä: minuutemme on yhteydessä siihen, miten meidät nähdään ja arvostetaan. Työttömyys tai työnhaussa epäonnistuminen ei kuitenkaan määritä minua tai sinua ihmisenä. Se mittaa vain yhden pienen osa-alueen, yhden hetkellisen tilanteen ja sen, miten sattuma ja työnantajan tarpeet kohtaavat.
Moni meistä liittää merkityksen tunteen vahvasti työhön: koemme itsemme arvokkaaksi ja elämämme tarkoituksen usein sen kautta, mitä teemme työksemme. Työ voi antaa rytmiä, identiteettiä ja mahdollisuuden vaikuttaa tai kehittää, ja siksi työttömänä työnhakijana hylkäykset tai jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta voi tuntua henkilökohtaiselta epäonnistumiselta.
Tärkein merkitys elämälle löytyy työn ulkopuolelta – ihmissuhteista, luovuudesta, harrastuksista ja arjen pienistä hetkistä, jotka saavat elämän tuntumaan tärkeältä. Kun muistamme, että työ on vain yksi tapa kokea merkitystä, suojelemme samalla itsetuntoamme ja voimme nähdä itsemme arvokkaina riippumatta siitä, mikä työtilanteemme on. Olen kuullut, ettei kukaan ole kuolinvuoteellaan katunut sitä, että teki liian vähän töitä – sen sijaan usein kadutaan liian vähäistä yhteistä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa.
Hylkäys ei ole sinun arvosi mittari
Helposti unohtuu, että työnhaku on kaksisuuntainen prosessi: sinä etsit paikkaa, mutta myös työnantaja etsii “matchia” – molempien on sovittava yhteen. Jos sinut valitaan tai hylätään, se ei kerro sinusta ihmisenä, vaan siitä, miten juuri tämä tilanne ja nämä osaamistarpeet kohtasivat tai eivät kohdanneet.
Tässä on muutama keino käsitellä työttömyyden aikana nousevaa itsetunnon haavoittuvuutta:
- Pidä kiinni vahvuuksistasi ja onnistumisistasi. Tee lista asioista, joissa olet hyvä ja jotka tuovat sinulle iloa. Palauta nämä mieleesi säännöllisesti, erityisesti hylkäyksen jälkeen.
- Salli pettymys. On täysin inhimillistä tuntea surua, pettymystä tai turhautumista hylkäyksen jälkeen. Anna itsellesi lupa tuntea – älä yritä tukahduttaa tunteita. Sanoita ne ääneen, vaikka ystävälle, puolisolle tai päiväkirjaan.
- Pidä taukoja ja huolehdi itsestäsi. Työnhaku voi kuluttaa energiaa, ja etäisyys voi auttaa näkemään tilanteen realistisemmin. Lepo ja arjen ilot auttavat palautumaan ja löytämään perspektiiviä.
- Tue itseäsi verkostoitumalla. Keskustelu muiden kanssa voi auttaa hahmottamaan, että monet käyvät läpi saman prosessin. Ammattilaisen tai mentorin tuki voi myös antaa konkreettisia työkaluja itsetunnon vahvistamiseen.
- Tee asioita, jotka tuovat iloa. Liikunta, luovuus, ystävien kanssa oleminen tai harrastukset – ne eivät ole vain lepoa työnhausta, vaan vahvistavat omaa identiteettiäsi työnhakuprosessin ulkopuolella.
- Yritä säilyttää positiivinen asenne. Tämä ei tarkoita ongelmien kieltämistä, vaan taitoa nähdä mahdollisuuksia ja oppimisen paikkoja jopa pettymyksen keskellä.
Jokainen askel on arvokas
Työn hakeminen on usein enemmän matka oman osaamisen, kiinnostusten ja tavoitteiden selvittämisessä, kuin lineaarinen askel kohti unelmien työpaikkaa. Jokainen hakemus, haastattelu ja hylkäys on mahdollisuus oppia, vahvistua ja kirkastaa omaa suuntaa – vaikka se ei aina tunnu siltä juuri sillä hetkellä. Työnhaun polulla ei aina näy heti tuloksia, mutta jokainen oppimiskokemus vie sinua eteenpäin – kohti selkeämpää suuntaa; kohti vahvempaa minääsi.
Itsetunto ei ole jotain, mikä olisi aina valmis ja vahva – se elää ja muuttuu elämän ja kokemustemme mukana. Työnhaku voi haastaa itsetunnon, mutta se voi myös vahvistaa sitä, jos opimme suhtautumaan hylkäyksiin välineinä itsemme ymmärtämiseen ja omien vahvuuksien tunnistamiseen.
Muista: Työsi tai sen puute ei koskaan määritä arvoasi. Arvosi on jo olemassa – se on elämässäsi, kokemuksissasi, tavassasi kohdata lähimmäiset ja siinä ainutlaatuisessa tavassa, jolla olet juuri sinä tässä maailmassa.
Rakkaudella, Heidi