Parkinsonin tauti etenee neljän keskeisen hermoston toimintajärjestelmän kautta: motorisen, limbisen, kognitiivisen ja autonomisen. Näiden järjestelmien ymmärtäminen avaa kokonaiskuvan siitä, miksi Parkinsonin taudin oireet ovat niin moninaisia ja miksi kuntoutuksen tulee olla laaja-alaista.
Parkinsonin taudissa alfa-synukleiini-proteiinin kertymät, kotoisemmin Lewyn kappaleet, sekä dopamiinia tuottavien hermosolujen vähentyminen etenevät hermostossa tietyssä järjestyksessä. Kun tauti vaikuttaa näihin eri hermoverkostoihin vaiheittain, oireet laajenevat liikeoireista mielialan, ajattelun ja autonomisten toimintojen häiriöihin. Siksi on tärkeää ymmärtää, miten nämä hermostolliset järjestelmät vaikuttava, jotta kuntoutuksessa voidaan tukea liikkumista, mielialaa, ajattelua ja arjen perustoimintoja samanaikaisesti ja oikea-aikaisesti.
Motorinen hermoverkosto säätelee liikkeiden sujuvuutta ja tahdonalaista motoriikkaa. Parkinsonin taudissa dopamiinin väheneminen hidastaa liikkeitä, lisää jäykkyyttä ja heikentää tasapainoa. Kävely voi muuttua lyhyeksi, askel takertuvaksi ja kehon asento kumartuneeksi. Kuntoutuksessa pyritään herättelemään liikettä mahdollisimman laajoilla liikeradoilla, rytmiä hyödyntävillä harjoitteilla ja tasapainoa vahvistavilla tehtävillä. Kun harjoittelu sidotaan arjen toimintoihin ja toteutetaan lääkityksen parhaaseen vaikutusaikaan, harjoittelu tuntuu sujuvammalta ja motivaatio pysyy yllä.
Yksilöllinen motivaatio on kuntoutuksen sydän.
Limbinen hermoverkosto vaikuttaa tunteiden säätelyyn ja motivaatioon. Sen muutokset voivat aiheuttaa mielialan laskua, ahdistusta ja aloitekyvyn heikkenemistä. Tällaiset tunteet eivät siis johdu pelkästään sairastumisen psyykkisestä kuormasta, vaan hermoston välittäjäaineiden muutoksista. Oikeanlainen kuntoutus tukee limbistä rataa auttamalla ihmistä löytämään arkeen ilon ja merkityksellisyyden kokemuksia. Yhteiset tavoitteet, myönteisten kokemusten näkyväksi tekeminen, sosiaalinen vuorovaikutus ja esimerkiksi musiikin tai luonnon hyödyntäminen voivat vahvistaa voimavaroja ja lisätä toivoa. On tärkeä löytää kuntoutuksen tueksi niitä asioita, jotka erityisesti motivoivat ja innostavat jokaista yksilöllisesti.
Kognitiivinen hermoverkosto vaikuttaa toiminnanohjaukseen, muistamiseen ja keskittymiseen. Parkinsonin tauti voi tuoda mukanaan hidastuneen ajattelun, vaikeuden aloittaa tehtäviä tai hankaluuksia monivaiheisten toimintojen toteuttamisessa. Näitä muutoksia voidaan tukea mm. selkeillä aikatauluilla, ympäristön ja rutiinien jäsentämisellä, muistia tukevilla apuvälineillä sekä tehtävien pilkkomisella pienempiin osiin. Myös liikunnan ja sosiaalisen toiminnan yhdistäminen aktivoi aivojen etuotsalohkoja ja voi parantaa keskittymiskykyä. Kun arki tuntuu hallittavalta myös turvallisuus ja itsevarmuus lisääntyvät.
Kuntoutus merkityksellisyyden ja osallisuuden vahvistajana.
Autonominen hermoverkosto ohjaa kehon automaattisia toimintoja, kuten verenpainetta, suoliston liikkeitä, lämpötilan säätelyä ja nielemistä. Parkinsonin taudissa nämä toiminnot voivat häiriintyä, mikä näkyy esimerkiksi äkillisenä huimauksena ylös noustessa, ummetuksena, hajuaistin heikkenemisenä, hikoilun muutoksina tai virtsaamisvaikeuksina. Oireet voivat olla kuormittavia, mutta pienillä muutoksilla voidaan saada merkittäviä helpotuksia arkeen. Rauhallinen päivän aloitus, riittävä nesteytys, kuitupitoinen ruokavalio, turvalliset asennonvaihdot ja hengityksen sekä nielemisen harjoittaminen tuottavat usein tulosta. Levon ja palautumisen huomioiminen on yhtä tärkeää kuin liikkeen harjoittaminen.
Parkinsonin tauti muuttaa monella tavalla sitä, miten keho, mieli ja arki toimivat yhdessä. Mutta se ei vie pois ihmisyyttä, toivoa eikä mahdollisuutta elää merkityksellistä elämää.
Kuntoutus ei ole pelkkää liikkeiden harjoittelua tai toimintakyvyn ylläpitämistä vaan se on matka, jossa etsitään uusia tapoja olla aktiivinen, osallistua ja kokea onnistumisia. Kun me kuntoutuksessa mukana olevat ymmärrämme sairauden monimuotoisuuden, miten se etenee eri hermoratoja pitkin ja miten oireet kietoutuvat toisiinsa, osaamme kohdata ihmisen kokonaisvaltaisemmin. Tarkoituksena ei ole vain toimintakyvyn säilyttäminen, vaan merkityksellisyyden ja osallisuuden vahvistaminen sairauden eri vaiheissa.
Rakkaudella, Heidi
