Jouluun liittyy usein kaksi tarinaa. Ensimmäinen on se, jonka näemme somessa ja lehdissä: upeasti sisustettu joulukoti, kynttilänvaloa, glögiä ja harmonisen rauhallista tunnelmaa. Toinen, ehkä se rehellisempi, syntyy arjen kiireistä ja odotuksista, jotka tuntuvat kasvavan sitä mukaa, kun joulu lähestyy. Hidastaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että karsisimme joulun valmistelut kokonaan pois, vaan sitä, että valitsemme tietoisesti, mihin käytämme energiamme. Lempeämpi arki rakentuu pienistä, hyvistä hetkistä ja tarpeettomien vaatimusten höllentämisestä. Joulustressi on usein odotusten sivutuote: tavoitellaan täydellistä tunnelmaa, ruokia, siisteyttä tai yhdessäoloa. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan tarvitsemme – ja kenen odotuksia oikein olemme täyttämässä.
Ehkä jonkin perinteen voi tänä vuonna jättää rauhassa väliin, jos se ei enää tuota iloa. Pienikin irti päästäminen voi keventää koko joulun tunnelmaa. Hidastaminen syntyy myös usein pienistä, melkein huomaamattomista hetkistä. Hetki syvään hengitystä ennen päivän ensimmäistä tehtävää, rauhallisempi askel työmatkalla tai pysähdys nauttimaan talvisen metsän tuoksusta, palauttavat yhteyden kehoon ja hetkeen. Nämä pienet tauot eivät vie aikaa, vaan antavat sitä lopulta takaisin.
Riittävän hyvä joulu
Täydellisyyden tavoittelu viilentää joulun lämpöä tehokkaasti. Riittävän hyvä joulu sen sijaan kohtelee viettäjiään lempeästi ja inhimillisesti. Kun valitsee vaikka yhden joulun ytimen: rauhan, yhdessäolon, ilon tai vaikka luonnon – ja rakentaa joulunaikansa sen ympärille, monesta turhasta tehtävästä voi hellittää. Usein rauha syntyy siitä, että jätämme tekemättä enemmän kuin teemme. Pienet kehoa ja mieltä rauhoittavat toiminnot voivat myös tukea joulunalusviikkojen rytmiä: iltakävely jouluvalojen loisteessa, rauhallinen aamukahvi ilman puhelinta tai lyhyt venyttelyhetki iltasaunassa muistuttavat meitä ennen kaikkea itsellemme läsnäolon tärkeydestä. Rituaalin ei tarvitse olla suuri, sen voima on toistossa ja pysähtymisessä.
Joulun alla pintaan nousevat tunteet voivat olla yhtä aikaa iloisia, haikeita ja kuormittavia. Hidastaminen antaa myös tilaa tunnistaa, mitä todella kannamme mukanamme. Omaa oloa voi kuulostella kysymällä: mitä tänään tarvitsen ollakseni itselleni ystävällinen? Tunteiden hyväksyminen itsessään keventää joulun taakkaa. Joulukiireet tuntuvat usein suuremmilta kuin ne ovat, koska kannamme niitä mielessämme. Kun asiat kirjoittaa näkyviin, niiden paino kevenee. Silloin on helpompi nähdä, mitä oikeasti täytyy tehdä ja mitä voi siirtää, vähentää tai jättää kokonaan väliin. Selkeyden myötä mieli rauhoittuu ja usein huomaakin, että osa kiireistä onkin enemmän omia mielensisäisiä vaatimuksia kuin todellisia tarpeita tai tehtäviä.
Yhdessä tehden joulu kevenee
Jos joulua viettää isompi porukka tai suku, tehtävien jakaminen on yksi tehokkaimmista tavoista karsia turhasta. Joulu ei ole yhden ihmisen projekti, vaikka siltä joskus voi tuntua. Kun sovitaan etukäteen, kuka hoitaa mitäkin; ruoan, jälkiruoan, kuusen, kattauksen koristelun tai lasten ohjelman, kokonaisuus rakentuu yhdessä kevyemmin. Pyytämisen ei tarvitse olla vaikeaa. Usein selkeä pyyntö helpottaa kaikkia. Joku voi tuoda laatikot, toinen juomat, kolmas hoitaa koristelun ja yksi kuskata kummilasten ja naapureiden muistamiset. Myös näkymätön työ, kuten siivouksen koordinointi ja aikataulujen sopiminen, on yhtä arvokasta ja yhtä jaettavaa. Tärkeää on antaa kunkin tehdä jaetut tehtävät omalla tavallaan. Silloin delegoiminen todella vapauttaa eikä lisää kuormaa.
Ja lopulta juuri yhdessä tekeminen on joulun syvintä olemusta. Ne hetket, jolloin jutellaan, pelataan lautapelejä, ulkoillaan, saunotaan, tai vaikka tehdään yhdessä kotitöitä, jäävät usein parhaiten mieleen. Ikimuistoinen joulu ei yleensä synny täydellisestä kattauksesta tai hienoista lahjoista vaan siitä, että saadaan olla yhdessä kaikkien rakkaimpien ihmisten kanssa.
Joulun perimmäinen sanoma toivosta ja rakkaudesta muistuttaa siitä, että valo voi syttyä kaikkein vaatimattomimpiinkin olosuhteisiin ja koskettaa jokaista. Eniten toivon, ettei kenenkään, joka kaipaa yhteyttä ja toisten seuraa, tarvitsisi olla tänä jouluna yksin. Olkoon jokaiselle tarjolla paikka, jossa voi tuntea olonsa hyväksytyksi ja nähdyksi.
Rakkaudella, Heidi
